Tuu tupahan -tapahtuman kotikohde
Punainen tupa
Kodin tarinaa asukkaiden kertomana
Valmistumisvuosi: 2011
Rakennusmateriaali: Hirsi
Noin kahdenkymmenen vuoden ajan ajelimme perheen kanssa Nastolasta Vuolenkosken läpi kesämökillemme pysähtyen kotiinpaluumatkallamme Vuolenkosken kioskille jäätelölle. Vuodet kuluivat ja lapset kasvoivat. Tytär valmistui ammattin ja muutti pois kotoa. Poika aloitteli opiskelujaan lukiossa ja oli valmis muuttamaan omilleen. Niinpä päätimme toteuttaa miehen haaveen ja muuttaa hyvien kalavesien ääreen, mutta mistä sellaiset löytäisimme?
Hyvin pian ainoaksi vaihtoehdoksi valikoitui Vuolenkoski ja niin alkoi kuumeinen talonetsintä. Kävimme katsomassa muutamaa taloa, mutta emme löytäneet mieleistä. Samoihin aikoihin Vuolenkoskella oli alkanut omakylä-hanke ja heidän lunastettuaan Iitin kunnalta Koskenrannan alueen, pääsimme katsastamaan alueen tonttitarjonnan lumien vielä maassa ollessa. Jo tuolloin yksi tontti tuntui juuri sellaiselta johon voisimme talomme rakentaa. Teimme kaupat tontista. Hyvin pian tonttikauppojen jälkeen myös kaksi muuta tonttia meni kaupaksi.
Päätyessämme talonrakentajiksi, meillä oli vain yksi vaihtoehto siitä mistä materiaalista talo rakennettaisiin. Muutaman talotehtaan edustajan tavattuamme ja tarjoukset saatuamme, päätös oli Mammuttihirteen. Keväällä 2010 tontillamme alkoivat rakennustyöt paikallisen Lehtisen rakennus ja kone -yrityksen toteuttamana. Työn edetessä osallistuimme myös itse rakentamiseen ja ennenkaikkea sisäpintojen toteuttamiseen.
Koska kumpikaan lapsistamme ei ollut muuttamassa taloon kanssamme, talo suunniteltiin kahdelle aikuiselle, kuitenkin niin, että lapsilla olisi aina paikka johon tulla. Siinsipä ajatuksissa jo myös mahdolliset lapsenlapset. Suunnitellessa taloa paperille, totesimme, ettei makuuhuoneisiin, saunaan tai kodinhoitohuoneeseen kannata uhrata turhia neliöitä, olihan talosta tulossa kahden aikuisen koti. Nämä neliöt halusimme käyttää oleskelutiloissa eli yhdistetyssä olohuoneessa ja keittiössä.
Muuttamaan pääsimme helmikuussa 2011. Nyt reilut neljä vuotta talossa asuttuamme olemme tyytyväisiä itsesuunniteltuun pohjaratkaisuun ja ennenkaikkea Vuolenkosken kylään, sen ihmisiin ja luontoon.
Koti on meille se paikka, jossa viihdymme ja jonne on aina yhtä ihana palata, siksi vaalimme sen kuntoa ja panostamme sisustukseen. Pari kertaa vuodessa vaimon on saatava tarttua maali- tai tapettiliisteripensseliin ja uudistaa pintamateriaaleja milloin missäkin huoneessa. Maalaisromanttisuutta ei valkoisine pintoineen tästä kodista löydy, sillä vaimon mielestä kodin täytyy näyttää siltä, että siellä asuu myös mies. Tämä koti on tuskin koskaan valmis.
Puutarhaa emme halunneet valmiina, sillä meille on tärkeää, että myös puutarha on näköisemme ja itsetoteutettu. Puutarha rakentuu pala palalta ja kivi kiveltä. Koska kesä on lyhyt ja aika rajallinen, puutarhatyöt etenevät hitaasti - mutta varmasti. Haaveissa siintää ajatus salaisesta puutarhasta, jossa pienestä koostaan huolimatta on yllätyksellisyyttä eikä koko puutarhaa näe yhdellä silmäyksellä. Tulevana kesänä siis jatkamme puutarhan toteuttamista, hengitellen puhdasta ilmaa ja seuraillen lapsenlapsemme touhuja pihamaalla sekä luonnon eläinten elämää niin tontilla kuin sen läheisyydessäkin.