Luukku 16

Jälleen uusi, joulukuinen aamu sarasti Vuolenkoski-Koskenniskan yllä. Kello oli viisi aamulla; tonttujen vakioaika nousta. Tänä aamuna tapahtui jotakin kummallista, jotain todella poikkeuksellista tonttujen maailmassa. Jotain sellaista, mitä Korvatunturillakaan ei usein tapahdu. 

Kumpikaan kahdesta harmaaparrasta ei kääntänyt kylkeään kellon lyödessä viisi. Töpsykän ruutuikkunan takaa tippui varttitunnin päästä hippunen lunta. Lähikuusen Kurre se siellä kesäisiä talvikätköjään koitti raotella ja kurkisti samalla kylätontun ikkunasta pienillä, tarkoilla silmillään.

Silloin Töpsykkä havahtui: Vänskä! Vänskä! Me on nukuttu pitkäksi! Ainakin varttitunnin!

Vänskä hieraisi silmiään ja vastasi mietteliäänä: -Katsohan tonttusta. Niin meille taisi käydä. 

-Koko minun tonttu-urani aikana ei ole käynyt vastaavaa. Olenkohan minä tulossa todella vanhaksi, enemmän kuin vanhavanhaksi? Töpsykkä kysyi pyjamaansa päältään vaihtaen.

-En usko. Me tontut ei noin vain vanheta eikä terä meistä katoa, vaikka sataset paukkuisivat, Vänskä vastasi kannustaen. -Meillä on varmasti vain tähän tonttuikään ollut niin vilkas viikko, että roppa vaati pienen palautushetken. Täytyy tonttu-ukkojenkin joskus rentoutua, vaikka uutteraa väkeä olemmekin jo esi-isien ajoilta.

-Niin, tuo on kyllä aivan totta, Töpsykkä vastasi jo hieman alkujärkytyksestä tasaannuttuaan. 

Tonttu-ukot vetivät huopikkaansa jalkaan, tekivät hellaan tulet ja alkoivat lukea päivän lehteä nokipannun kiehahdellessa kotvasen kuluttua hellalla. 

-Kuules Töpsykkä. Minusta meidän olisi tänään viisasta viettää rentoutumistuokio, Vänskä ehdotti päättäväisenä.

Töpsykkä katsoi Vänskää pitkään ja nyökkäsi vastaukseksi.

-Mutta sen verran tehdään, että käydään Areenan ikkunan takana kurkkaamassa, kuinka verkko heilahtaa klo 21-22. Silloin kylän väki käy pelaamassa lentopalloa Areenalla. Pelit jätetään muille, Töpsykkä vastasi päättäväisesti.

Kaikille aikuisille avoin lentopallovuoro klo 21-22 sunnuntaisin Vuolenkoski Areenalla.