Luukku 3. Peltolan joulu toi historian havinaa joulun odotukseen

Kultaisia muistoja, välähdyksiä lapsuudesta, naurun tirskahduksia, hiljentymistä kertomusten ja kuvien äärelle, sitä historian havinaa. Monenmoisia ajatuksia, keskusteluja ja tarinoita kirvoittivat Peltolan joulussa esillä olleet lehdet kertomuksineen ja mainoksineen, sekä postimerkit ja – kortit menneiltä vuosikymmeniltä. Toiset muistelivat, toisten taas kuunnellessa. Vuosikymmeniä ei ole kulunut loppujen lopuksi kovinkaan monia, mutta kylläpä se aika on kuitenkin muuttunut lehtiä selaillessa. Esimerkiksi näin itsenäisyyspäivän lähestyessä ajatuksia herätti vuoden 1943 Kotilieden joululehti, jossa heijastui vahvasti sodanaika. Kyseisen Kotilieden keskiaukeamalle oli koottu joulutervehdyksiä otsikolla ”joulukortti rintamamiehelle”.  

Tässä yksi näistä tervehdyksistä (Kotilieden Joulu nro 23-24/1943):

”Kirje sinulle kaukana!

Niin monta pitkää vuotta

tätä joulua odotin.

Sinä myös teit niin, sen tiedän,

 ja yksin sittenkin

me vietämme ensi joulun,

jonka yhteinen taival toi.

Olet kaukana kotoa  –kenties

tykit paukkuu ja luodit soi.

Ja luona pikkuisen kuusen

minä istun ja ja tiedän vain,

että kapea valkoinen kirje

oli kallein lahja, mi sain.

-Ei sentään –kalleinta onhan

Pyhän lapsen johtama tie,

joka kerran molemmat meidät

ikijoulun ja kotiin vie.

Hänen turviinsa Sinut heitän,

kun rauhassa nukahdan,

-Sinä tiedäthän, kaukana siellä,

miten sinua rakastan!

Hilkka-Helinä Hyvärinen”

Joulun tohinan ja kiireen lomassa pysähtyminen hetkeksi, vaikka sitten vanhojen tarinoiden ja kertomusten äärellä saattaakin tuoda aivan uutta syvyyttä, ajatuksia, kiitollisuutta joulunodotukseen.  Näitä mietelmiä ja muistoja vaihdettiin vielä kahvikupposen ääressä joulupullan kera.

Peltolan väki toivottaa kaikille oikein rauhaisaa Itsenäisyyspäivän viikonloppua!