Pikkuiset kultakalat

Oli maanantainen, nätti, auringonlaskuun taittuva ilta, kun Lukas Arponen oli Pirjo-Riitta Marjamäki-Rantasen, Piitaksi kutsutun pianonsoiton opettajan, jokaviikkoisella soittotunnilla. Parivaljakolla oli parhaillaan työn alla uusi kappale ja siten siihen sointuvien sointujen treenailu.

Syksyllä 2013 Kausalan Ravilinnasta kotoisin ollut Steinway & Sons -piano etsi kotipaikkaa Iitistä ravilinnan remontin tieltä. Vuolenkoskelle soitettiin ja kysyttiin, oltaisiinko pianosta kiinnostuneita. Ja oltiinhan täällä. Piano päätettiin sijoittaa Vuolenkosken Seuratalolle, joka toimii monen tapahtuman ja harrastuksen kohtauspaikkana. Maaseutuseuran puolesta toivottiin, että pianon ympärille olisi hyvä saada jotain toimintaa, nyt kun piano kerta täällä on. Pianon kotiuduttua uuteen osoitteeseensa alkoi mahdollisten piano-oppilaiden kartoittaminen kyläalueelta. Kyselyitä laitettiin ilmoille, ja innokkaita ilmaantuikin yli puolen tusinaa. Pianonsoiton alkamisessa oli enää yksi suuri askel, ennen kuin toiminta saattoi alkaa… Mistä opettaja?

Ei aikaakaan, kun Piitan eräs, entinen piano-oppilas Lahden ajoilta vinkkasi hänen pianonsoiton opettamistaustoista. Piitta lähti toimintaan mukaan ja järjesti maanantai-illan Vuolenkosken soitto-oppilaita varten aina viidestä puoli yhdeksään. Näin kylälle saatiin erittäin ammattitaitoinen pianonsoiton opettaja. Piitta toimii tällä hetkellä Hirvensalmella kanttorina ja on koulutukseltaan musiikin maisteri. Piitta on pitänyt Lahdessa pianokoulua jo vuodesta 1992.

Tilaisuus oli siten mitä mainioin; kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Kyläalueella toteutetut OmaVerkon talouskuntien juttutuokiot ilmensivät tarpeen soitto-opetuksen saamisesta Vuolenkoskelle. Monessa juttutuokiossa kävi ilmi, että useampi perhe joutuu ajamaan soittotuntien perässä Heinolan tai Lahden alueelle, jos lapsi alkaa harrastaa pianonsoittoa tai harjoitella jotakin muuta instrumenttia. Pianonsoiton opetus alkoi Vuolenkoskella tammikuun ensimmäisillä viikoilla 2014. Tunneille on löytänyt tiensä peräti seitsemän innokasta pianonsoitosta kiinnostunutta lasta tai nuorta.

-Ikähaitari on alakoululaisista yläkoululaisiin, Piitta koostaa soittajiensa ikäjakaumaa. Suurin osa piano-oppilaista on vasta-alkajia, osalla on vähän jotakin taustaa. Se tuntien perustamisessa olikin ajatuksena, kaikki ovat tervetulleita, soittotaustasta riippumatta. Lukas on yksi seitsemästä Vuolenkoskella pianonsoittonsa aloittaneista oppilaista.

-Kotona on piano, ja sitä kautta siten tuli innostuttua soittamisesta, Lukas kuvailee omaa taustaansa. Ukko Nooakin sujuu Lukakselta jo hienosti, sointujen kera tietenkin.

-Joka kerraksi on joku soinnuilla soitettava kappale soittoläksynä. Kappaleet Muumilaakso ja Rölli ovat esimerkiksi tulleet monille tutuiksi kevään aikana, Piitta selvittää. Taustalla onkin ajatus, että opitaan soittamaan sointumerkeistä, ja melodia tulee siten siinä ikään kuin samalla harjoittamalla. Tehdään niin sanotusti tuplatyötä, joka sitten palkitsee soittajan pidemmässä juoksussa, kun varastoon on kertynyt useita sointuja, joiden avulla säestää.

Kun kysyin Lukakselta kevään aikana soittotunneilla syntyneistä ahaa-elämyksistä tai parhaiten mieleen jääneistä hetkistä, tuumaili Lukas hetken aikaa. Tarkensin kysymystäni, että onko jokin tietty kappale jäänyt hyvin mieleen, jonka kenties on oppinutkin säännöllisen treenauksen myötä soittamaan. Lukas kurkisti soittokirjaan ja vastasikin pian:

-Osaan jo Pikkuiset kultakalat.