Jättipallot on parasta!
Eräänä tiistai-iltapäivänä erehdyin ajelemaan kylän ohitse, kun keväisen linnunlaulun rikkoi rytmikäs musiikki, iloiset kiljahdukset ja tömistely, jotka kuuluivat seuratalolta. Uteliaana oli minun pakko mennä katsomaan, mitä siellä oikein tapahtuu. ”Tästähän voisi saada hyvän jutun Virtaan!”, mietin mielessäni ja suunnittelin jo otsikkoa artikkeliin. Varovasti uskalsin aukaista seuratalon juhlasalin oven, jonka takaa kuuluivat takavuosien Smurffi-levyn iloiset rytmit! Ovenraosta näin salin täynnä lapsia pujottelemassa keskittyneesti isojen jättipallojen kanssa hyvin konstikasta rataa pitkin toisten kannustaessa hihkuen. ”Jättipallot on parasta”, kuului jostakin. Lapsien kannustamana uskalsin astua sisälle.
Seuraavaksi oli luvassa muun muassa tanssia sekä hippaa jättiläiskokoisten pallojen kanssa. Lapset olivat innoissaan ja juoksivat nauraen pitkin salia. Huomasin, että pitävät tossut ovat tärkeä varuste tässä kerhossa. Eräs kerholaisista olikin hyvin varustautunut ja esitteli minulla ylpeänä tossujaan. Hänellä oli kahdet tossut mukana, toiset olivat ”Hello kitty” – kuvalla varustetut ja toiset kauniin vaaleat punaisilla ruseteilla koristellut. Pitkän harkinnan jälkeen pikkuneiti päätyi valitsemaan varustekassistaan rusettitossut tälle kerralle sopivimmiksi. Hän epäili kyllä joutuvansa vaihtamaan tossuja tunnin puolivälissä. Kylläpä aika kului nopeasti ja oli jo päätösleikin aika. Kerho päättyi juhlallisesti huudahdukseen, ”Hyvä me, hyvä me, hyvä meidän joukkue!”.
Vuoden alusta lähtien on seuratalolla siis kuulunut tiistai iltapäivisin iloinen lasten kiljunta ja seuratalon vanhat lattialankut ovat saaneet tuntea kylämme runsaslukuisen lapsikatraan tömistykset sisuksissaan. Tämä Johanna Salosen toimesta alkanut Kansalaisopiston lasten liikunta- ja leikkikerho ”Pomppis” on tuonut iloa ja eloa Seuratalolle! Johannan kertoman mukaan ideana oli tuoda lapsille mahdollisuus päästä kokeilemaan erilaisia leikkejä ja toimintoja sekä harjoitella ryhmässä toimimista, mutta ennen kaikkea päästä liikkumaan yhdessä. Aluksi ryhmiä oli yksi, mutta leikkijöiden lukumäärän ylittäessä kahdenkymmenen, oli lapset jaettava kahteen ryhmään jo ihan turvallisuussyistäkin. Johannan kertoman mukaan kevään aikana ”pomppislaisia” on kerhossa vieraillut noin kolmekymmentä! Ryhmien suuresta koosta huolimatta lapset ovat osanneet toimia esimerkillisesti ryhmässä odottaen vuoroaan ja kannustaen toisiaan. Johanna kertookin olevansa hyvin ylpeä lapsista.
Varpaiden töminä jatkuu taas seuratalolla ensi syksynä!