”Silloin aikoinaan piti katekismus opetella lähes ulkoa rippikoulussa..”

Salin täyttää iloinen puheen sorina, kun astun eräänä keväisenä maanantaipäivänä kylän seurakuntakotiin sisään. Saan osakseni lämpimiä hymyjä ja iloisia tervetulo-toivotuksia; olen saapunut Vanhemman väen kerhoon. Vanhemman väen kerho on siis seurakunnan järjestämä, kerran kuukaudessa kokoontuva piiri kylän ikäihmisille, ja itse asiassa diakonissa Johanna Remeksen mukaan Iitissä ainoa laatuaan, josta kuulemma pidetään tiukasti kiinni.

Minut ohjataan heti pitkän kahvipöydän ääreen ja tarjotaan voileipiä. Näin kuulemma aina kerho aloitetaan; kylän diakoniatoimikunnan jäsenten järjestämällä kahvittelulla ja kuulumisten vaihtamisella. Keskustelua kahvipöydässä herättää muun muassa seurakunnan järjestämä joka keväinen päivän retki, joka on kerholaisten mukaan hyvin suosittu. Retkikohde oli vielä auki ja hyviä ideoita lentelikin ilmaan. Vähitellen pitkän pöydän loputkin tyhjät paikat täyttyvät kahvittelijoista. Kuka on saapunut reippaasti kävellen, kuka autolla, kuka rollaattorilla tai sitten omaisen tuomana.  

Kun kahvit on juotu, päällimmäiset kuulumiset vaihdettu ja suklaitakin hieman maisteltu, hiljennytään seurakunnan diakonissan, Johannan pieneen alkuhartauteen ja lauletaan muutama vanha virsi, jotka kaikki tuntuvat osaavan ilman virsikirjaakin. Kerho jatkui Johannan suunnittelemalla ohjelmalla. Katekismus oli yksi päivän aiheista, mikä saikin kerholaiset muistelemaan rippikoulua; ”Silloin aikoinaan piti katekismus opetella lähes ulkoa rippikoulussa ja sitten näin keväisin tentattiin vielä Kinkereillä, että onko asiat muistissa.” ”No muistattekos vielä 10 käskyä?”; kysyi Johanna. Hyvin oli käskyt aikoinaan opeteltu, sillä hienosti olivat vielä muistissa kerholaisillamme, itse asiassa paremmin kuin vierailevalla reportterilla. Lopuksi Johannan kanssa pohdittiin vielä eri kirkon symbolien merkitystä, esimerkiksi: ”Miksi Helsingin tuomiokirkon katolla seisoo Pietari?, Mikä merkitys on alttarilla olevien kynttilöiden lukumäärällä?, Miksi pastori saarnaa nimenomaan korkealta saarnastuolista?.

Kylläpä oli kinkkisiä kysymyksiä ja oikein sopivaa aivojumppaa, myös nuoremmille. Aivojumpan jälkeen yhteinen kerhohetki päätettiin virkistävään tuolijumppaan; olkapäiden pyörittelyä, pyörän polkemista, venyttelyjä jokainen oman kuntonsa mukaan.  Virkistyneinä ja vetreinä laulettiin vielä yksi virsi toivevirsi yhdessä. ”Olipa mukava vierailu!”; mietin, kun astelin seurakuntakodin pihalla. On tärkeää, että on ohjattua toimintaa, missä tavata muita ja viettää aikaa yhdessä!  Ihana huomata myös, että kylällä on näin aktiivisia ja virkeitä sekä ennen kaikkea hyvämuistisia ikäihmisiä! Jälleen kerran voi todeta, että ikä on vain numeroita!

Vanhemman väen kerho kokoontuu seuraavasti vielä keväällä:

ma 14.4 klo 12-13.30 Vuolenkosken srk-koti
ke 14.5 klo 12 kerhojen yhteinen kevätjuhla Kausalan srk-keskus
ke 21.5 Vanhemmanväen kevätretki