Lyhytjänteisen tai äkkipikaisen puuhaa?

Taiteellisilla sieluilla on hyväntuulinen kohtaaminen keskiviikkoiltaisin Vuolenkosken koulun käsityöluokassa. Silloin on väriskaala vapaa, muotokielelle jalansijaa ja tie auki kauneudelle.

Posliinimaalaritaiturit kokoontuvat tekemään taidetta, jonka taso sai toimittajaplantun hämmästyksestä häkellyksiin! Tätä noin kymmenen hengen porukkaa luonnehtisi luomisen keveydestä huolimatta raskaan sarjan ammattilaisiksi, ennemminkin kuin harrastelijaportaan askartelijoiksi. Oikeita taivaanrannan maalareita, siinä kaikessa positiivisessa merkityksessään!

Toiset heistä ovat olleet posliinimaalauksen äärellä vuosikymmeniä, toisille harrastus on tuoreempi tuttavuus ja jotkut ovat palanneet pensseleiden äärelle vuosien tauon jälkeen – yhtä kaikki, jokaisella heistä on luovuuden lahja ja teokset ovat taidekäsityötä hienoimmillaan.

Huoleton ajatus näiden taideaarteiden käytöstä arjen käyttöesineinä saa käsitiskarin kauhistelemaan, mutta samalla löytyy myös ymmärrys siitä, että esineitä ei tohtisi jättää hyllyyn pölyttymään. Tokihan taidokkaasti koristellusta kannusta tarjotaan höyryävää early greytä rouvain päiväkahvihetkessä ja kesäinen päivänkakkarakimppu komistaa ajan kanssa maalattua joutsenvaasia – tai oikeammin toisinpäin.

Ryhmää ohjaa ammattitaidolla pitkänlinjan posliinimaalaaja Merja Ronimus. Vuolenkoskella toimintaa on ollut Ronimusvetoisesti kolmisen vuotta, mutta itse ohjaaja on toiminut posliinimaalauksen äärellä aina vuodesta 1989. Hän kertoo työstävänsä mielellään mm. eläinhahmoja, mutta keskiviikkoillassa esillä olevat muotokuvatyöt kertovat niin ikää korkeasta osaamisen tasosta kuten myös lukuisat näyttelyt, joissa taiteilijan teoksia on ollut esillä.

Konkaruudesta puhuttaessa on syytä nostaa esiin myös Vuolenkosken virtuoosi Eija Pekkola, jolla uraa maalausharrastuksen äärellä on takana jo kaksikymmentä vuotta. Suomalaisella vaatimattomuudella Pekkola toteaa ykskantaan, ettei hän vuosien harrastamisesta huolimatta vieläkään hallitse posliinimaalauksen saloja. Tavallinen tallaajakin voi kuitenkin todeta, että Eijan kädenjälki kertoo toista. Yhdeksänvuotiaan lapsenlapsen Viivi Pekkolan kanssa pistetään sudit heilumaan kotioloissakin ja yhdessä tehdyt työt tuodaan polttoon koululle. Posliinimaalaajat ovat hankkineen koululla kuumevat uunit yhteistuumaisesti myyjäis- ja avustusvarojen voimin.

Suunnitelmallisuus, harkitsevuus ja rauhalliset otteet ovat luonteenomaista posliinimaalaajille. Äkkipikaista tohotusta ei mahdu harrastajan työkalupakkiin. Itse maalaaminen on prosessi, jossa useat työvaiheet seuraavat toinen toistaan. Värejä sommitellaan ja kuvaa luonnostellaan. Suunnitelmallisuus voi lähteä kesäisellä järvellä otetusta sinisen hetken valokuvasta tai lomamatkalla koetusta, henkeäsalpaavasta maisemasta. Puhdas pohja vaatii harkintaa ja monin tavoin muuntuvat värit harjoitusta. Työt poltetaan useita kertoja ja joskus polttouunista voi löytyä ikävääkin katsottavaa. Jos luovuus, tarkkuus ja harkitsevuus asuvat sinussa, tässä on juuri sinulle sopiva harrastus – etenkin, jos kuukausien maalausprojektin jälkeen osaat ottaa poltossa haljenneen työn tuomat, kenties monivivahteiset, tunteet silkan positiivisuuden kautta.

Pääset tutustumaan harrastukseen keskiviikkoisin Vuolenkosken koululla alkaen kello 18 (keväällä 12 kokoontumiskertaa) sekä Seuratalolla järjestettävässä näyttelyssä vapun tienoilla. Voit myös olla yhteydessä ryhmän vetäjään Merja Ronimukseen, puhelin 05 326 4546.