Kinkeriperinne elää kylällä

Kinkerit, eli toiselta nimeltään lukuset olivat aikoinaan tilaisuus, jossa pastori kuulusteli kristinoppeja seurakunnalta. Vuonna 1686 kirjattiin kinkerit kirkkolakiin, jonka mukaan vanhemmat, isännät, palkolliset, lukuikäiset lapset sekä muu työväki tuli kokoontua lukupiireittäin kinkereille. Niillä olikin aikoinaan merkittävä kansansivistyksellinen vaikutus niin lukutaidon kuin myös Katekismuksen tuntemisen kautta, sillä mikäli ei osannutkaan opetettuja asioita, ei päässyt ripille eikä sitä myötä sitten naimisiinkaan. Kinkereiden yhteydessä oli myös tapana valistaa seurakuntaa hyvistä elämäntavoista. Kinkeritalo eli koti, jossa kinkerit järjestettiin oli velvollinen tarjoamaan ruoan seurakunnalle. Aikoinaan sitä kilpailtiinkin pitopöytien antimista;”Kenellä oli runsaimmat,arvokkaimmat ja herkullisimmat antimet pöydässä.” Kaikki muistavatkin varmaan Vaahteranmäen Eemelistä Kinkerit Kissankulmalla  hauskoine kommelluksineen.

Tänä päivänä kinkereiden vietto on valtakunnallisesti vähentynyt. Meidän kylällä kuitenkin perinne on vielä elossa ja itse asiassa kyläalueella järjestetään vuosittain kahdet kinkerit; yhdet Vuolenkosken puolella ja toiset joen toisella puolella, Kalaksue-Koskenniskassa. Torstai-iltana lukusia vietetäänkin Koskenniskan Kyläkirkolla, joihin olet lämpimästi tervetullut. Lukusien luonne ja merkitys on myös vuosien aikana muuttunut, joten kuulusteluja ei ole luvassa.

Koskenniska-Kalaksue -alueen kinkerit torstaina 21.4. klo 18 Koskenniskan Kyläkirkolla.

(Lähde: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto, Aamenesta öylättiin.  http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kinkerit)