Kirjoitetaan yhdessä joulusatu

Tämän päivän kylämme elävän joulukalenterin luukusta löytyikin kylän ikioman, yhteisen joulusadun alkusäkeet:

Elipä kerran, eikä niin kauankaan aikaa sitten Vuolenkosken vehnämyllyn ylisellä tonttu. Tontulla oli ikää kuutisenkymmentä vuotta, suunnilleen yhtä paljon kuin myllyllä. Vanha tonttu se ei siis vielä missään nimessä ollut, vasta elämänsä alussa. Myllyssä elo oli mukavaa, lämmintä ja helppoa. Jyviä ja hiutaleita oli syötäväksi tarjolla yllin kyllin. Tonttu rakasti myllyn kolketta ja puuhaili ahkerasti mylläriä autellen, toki ihmisten katseilta piilossa.

Niin ikävästi oli kuitenkin käynyt, että tonttu oli alkanut yllättäen kärsiä hankalista vatsakivuista. Vatsakipujen syy oli paljastunut, kun tonttu oli mennyt niistä tietäjätontulta kysymään. Tietäjätontulla oli tietoa kaikenlaisista asioista maan ja taivaan väliltä. Sitä oli kertynyt niin Vuolenkosken tonttukoulussa kuin elämänkin koulussa. Olihan tietäjätontulla ikää jo 370 vuotta. Niinpä tietäjätonttu oli osannut kertoa syyn vatsakipuihinkin: keliakia. Siis tuo vehnän, ohran ja rukiin sisältämän valkuaisaineen eli gluteenin aiheuttama sairaus. Myllyssä asuvalle ja telmivälle, jos toki muillekkin, sairaus on harmillinen.

Hetken tilannetta tuumittuaan tuli Tonttu siihen tulokseen, että myllyajat olivat ohi ja uusi koti oli löydettävä, sellainen vähemmän viljaa sisältävä. ”Jouluksi uuteen kotiin”, tonttu tuumi kun huomasi, että joulu olisi jo muutaman viikon päästä. Joulu, tuo tontuille juhlista tärkein ansaitsisi uuden kodin ja ehkäpä myös ystävän. Kyllä niin se oli, vaikkei tonttu ollut sitä oikein kenellekkään myöntänyt. Hänen sydämmessään oli jo jonkin aikaa ajelehtinut toive ystävästä.