Luukku 23

-Töpsykkä! Nyt on sitten viimeiset tavarat pakattu tuohikonttiin, Vänskä huusi kammarin perältä.

-Muista ottaa se Kyläkirja, jonka Kyläpisteeltä sait, Töpsykkä muistuttaa Kiilopään tonttua. 

-Kontissa jo, Vänskä vastaa hymyillen. -Kuules Töpsykkä. Minä kiitän Sinua kaikesta siitä mukavasta liikunnan riemusta ja vikkelistä hetkistä, mitä olen saanut sinun ja kylän väen kanssa kokea tämän joulun alla täällä Vuolenkoski-Koskenniskan alueella kokea. Tämä oli kerrassaan ikimuistoinen interrailmatka.

-Ole hyvä ystäväiseni. Kyllä minullakin oli mukavaa, kun oli joku, jonka kanssa piipahdella näissä tuokioissa.

-Muista tulla käymään Kiilopäällä. Vaikka sitten ensi kesänä, kun räystäät alkavat täällä Etelässä tiputtaa. Silloin meillä on vielä tuntureiden nokissa lunta ja kevätaurinko tarjoilee laduillakin parastaan pitkän kaamoksen jälkeen, Vänskä innosti ystäväänsä.

-Täytyy pitää mielessä, Töpsykkä tuumasi. -No sinä lähdet nyt jo edeltä, että pääset Pukin reen kyydissä takaisin Pohjoiseen sitten aattoyönä?

-Näin me Pukin kanssa sovimme. Menen ensin Mikkeliin ja sieltä Juvalle. Liityn Pukin kelkkaan sitten Kuopion korkeudella, Vänskä vastasi. -Pitäkäähän kylä elävänä ja touhukkaana. Kerro kaikille kovasti terveisiä.

-Näin yritetään ja terveiset kerron varmasti, Töpsykkä vastasi ilahtuneena.

Niin kaksikko heilautti toisilleen jäähyväisten merkiksi. Vänskän askeleet vaipuivat harjulla männyn näreiden taakse yhtä hentoisesti kuin tonttujen askeleiden vain saattoi kuulla vaipuvan. 

-Joulu on jo huomenna, ajatteli Töpsykkä Vänskän mentyä. -Tänään minä venyttelen neljän minuutin sijaan viisi minuuttia Töpsykkä tuumasi päättäväisesti iltatouhuilleen käyden.